sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Tunteet tarttuvat



                 
Olet varmaan huomannut, että iloisen ja hyväntuulisen ihmisen kanssa on mukava olla. Jos joku on rakastunut, se yleensä näkyy. Tuntuu kuin olisit osa hänen onnea tai että maailma näyttää jotenkin valoisammalta, kun olet viettänyt aikaa mukavassa seurassa. Jos astut surutaloon, huomaat varmasti alakulon ja ilottomuuden vaikkei asiasta puhuttaisikaan. Vastaavasti jos astu huoneeseen jossa on ollut juuri riita tai huoneessa on puhuttu pahaa juuri sinusta, aistit että jotain vinossa. Pahimmassa tapauksessa tuntuu kuin huoneessa olisi näkymättömiä tikareita ja mustat pilvet varjostavat. Saatat mennä jopa kumaraan tai asettaa kädet puuskaan. Kanssaihmisten asennot ja katseet ovat välttäviä tai jopa vihamielisiä. Jos olet luennolla ja luennoitsija jännittää kovasti, saatat tuntea olosi epämiellyttäväksi. Mitä kauemmin vietät aikaa tunneilmapiirissä, sitä varmemmin tunteet tarttuvat sinuun. Kaikista alttiimpia tunteille ovat pienet lapset. Jos vastasyntynyt lapsi on masentuneen huoltajan / hoitajan hoivissa riittävän kauan ilman tervettä vuorovaikutusta, lapsi sairastuu tai jopa kuolee vaikka hänen fyysisistä tarpeistaan huolehdittaisiinkin. Tunteet tai tunnetyhjyys voivat tappaa..


Pawan Pandey, Fickr 2016

















Yleisesti ihmiset luulevat, että he pystyvät piilottamaan tunteitaan tai että 
takanapäin voin puhua rauhassa pahaa eikä siitä jää kiinni. Usein siitä kuitenkin jää kiinni. Tunteet näkyvät eivät ainoastaan mitä sanot, vaan äänen painossa, eleissä, ilmeissä ja teoissa. Jos sinulla on voimakkaita tunteita toista ihmistä kohtaan, ne näkyvät joko suoraan tai epäsuoraan. Se mitä ajattelet, kuuluu ja näkyy sinusta tavalla tai toisella. 
Jotta ihmiset eivät jäisi kiinni niin suoraan siitä mitä he ajattelevat tai tuntevat, useat rakentavat itselleen suojakuoren.  Vuosien varrella suojakuoresta voi tulla todella vahva, tai ainakin he voivat luulla niin. Suojakuoressa on kuitenkin aina säröjä. Aina löytyy ihmisiä, jotka osaava ampua nuolen juuri siihen kohtaan. Ympärilläsi saattaa olla miinakenttä, jonka olet vuosien varrella rakentanut ympärillesi ja johon läheiset ovat jo tottuneet ja osaavat varoa. Aina löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka eivät tiedä miinakentästäsi. He saattavat sanoa jotain tuiki-tavallista, mutta se kuitenkin osuu maaliin. Siihen heikkoon kohtaan ja silloin räjähtää. Miksi? Osaatko silloin ottaa vastuun omasta kuorestasi? Miksi juuri se asia sattui miksi juuri hänen sanomana? Mitä sinä yritit peitellä kuoren taakse?

Flickr, 2016

Vihan takana on usein pelko. Pelko hylkäämisestä, epäonnistumisesta. Häpeää ja syyllisyyttä. Kannamme tietämättämme taakkoja ja toimintamalleja lapsuudesta, vuosien varrelta. Emme ole vapaita. Rakennamme toimintamalleja ja rutiineita jotta elämmme olisi turvallisempaa ja hallittavampaa. Suojaamme itseämme usein turhaan ja liikaa. Voisimmeko tuntea vapaasti, entä näyttää niitä aidosti? Yleensä aidon ihmisen tunnistaa ja sen lähellä on hyvä olla.


Tunteita voi hallita ja pitääkin hallita välillä. Niitä voi myös opetella. Jos nauraminen ja iloa tai vastaavasti suru ja viha ovat vaikeaa, ajan viettäminen aitojen, sinut-itsensä kanssa olevien ihmisen kanssa auttaa. Alussa tunteita voi näytellä: tekonauru muuttuu nauruksi ja teko-itku oikeaksi. Tunteiden näyttäminen on rohkeutta. Kaikki tunteet: ilo-rakkaus-suru-viha kuuluvat ihmisyyteen.  Ne myös tarttuvat. Näin flunssan sesonki aikana, täytyy muistaa levittää iloa ja rakkautta. Ilo ja nauru vähentävät kipua ja sairastaminenkin on hauskempaa.   

-kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi

torstai 1. joulukuuta 2016

Elämä ei ole monimutkaista



Usein kuulee sanontoja, että kylläpä on monimutkaista tai että tämä ei nyt ole niin yksinkertaista. Minäpä väitän, että elämä on yllättävän yksinkertaista jos niin haluat. Ihmisillä on tuhat syytä olla kertomatta asioita niin kuin ne ovat: hieman kaunistella tai liioitella tai jättää kertomatta. Asiat paisuvat ja monimutkaistuvat huomaamattaan. Ja miksi? Yleensä syyt ovat negatiivisia. Halutaan peitellä tai saavuttaa joitain. Ollaan kateellisia tai loukkaantuneita. Joskus hävetään tai pelätään. Jos kerron kuinka asiat todella ovat, joudun hankaluuksiin, jopa hylätyksi. Jos asiaan liittyy ilo ja positiivisuus, se on usein helpompi kertoa, sanoa niin kuin se on. Mitä tapahtuisi jos kertoisimme aina niin kuin asiat ovat tai tekisimme niin kuin sanoisimme? Unohtaisimme mitä minä haluan tai sinä haluat vaan miten asiat nyt ovat? Pystymmekö olemaan objektiivisia?





Jokaisella on, haluaa tai ei, oma arvojärjestyksensä. Jokaisella on ns. valtaistuin jolla istuu joku tai jokin asia ns. kuningas, joka määrittelee mitä ja miten teet ja sanot eli elämme tätä elämää ja miten näemme sen. Kuninkaana voi olla raha, työ, lapset, aviopuoliso, äiti, isä, harrastus, pelko, häpeä, alkoholi, terveys, sairaus, minä itse tai lähes mikä tahansa. Kuningas voi olla myös vaihtuva tai monikkokuningas. Pahinta on jos ei tiedetä kuka tai mikä kuningas on. Kuningas määrittelee, kuka sinä olet ja mihin aikasi ja tarmosi käytät.  Jos kuninkaana on raha tai työ, yksilö tekee valintoja jotka suosivat raha – ja työelämää. Vastaavasti jos kuninkaana on / ovat lapset tai aviomies, valinnoja ohjaa perhe-elämä. Mitä jos kuninkaana on minä itse? Elän minulle, minä määrään omasta elämästäni, valintojen täytyy suosia minua. Jos sanomisemme tai tekemisemme on ristiriidassa tuon kuninkaan intressien kanssa, helposti kiertelemme, kaartelemme, peitellemme tai suutumme. Haluamme totella sisäistä kuninkaastamme, emmekä pettää sitä. Tämä kuningas - arvojärjestyssysteemi on osa identiteettiämme ja kertoo paljon keitä me sisimmässämme olemme. 


Mikä on paras kuningas? Onko olemassa objektiivista hyvää joka ajattelisi minun ja läheisieni paras työelämää ja terveyttä unohtamatta. Kristinusko antaa selvän vaihtoehdon kenen pitäisi istua valtaistuimella. Se kertoo että on olemassa yksi taho (henkilö) joka tietää mikä on parasta minulle ja minun lähimmäisilleni niin että työ ja terveyskin ovat kohdallaan. Se Yksi taho, Hän kertoo että me kaikki olemme arvokkaita ja ainutkertaisia ja hyväksyttyjä sellaisina kuin me olemme –sekä hyvine että huonoine puolinamme. Hän ei jätä eikä hylkää vaikka meidät jätettäisiin tai epäonnistuisimme. Kun me tämän oivallamme, on helpompi olla rohkeasti yksinkertainen: mitään salaamatta, mitään liioittelematta, mitään kaunistelematta kertoa lempeästi mutta päättäväisesti totuus. 
Caitlin Holewinski, Fickr
 



















-kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi, näytelmän paha kuningas näytelmässä Elian matkat, 2016 (kuva 1)