Miten oppia aina uutta ?

Sanotaan, että nuoret oppivat helpommin uusia asioita kuin vanhat. Myös hyvä kunto, liikunta, terveelliset elämäntavat ja terveys liitetään oppimiseen. Vai ovatko jotkut vain lahjakkaampia kuin toiset? Onko toisilla ns oppimisgeenit ja toisilla ns luuserigeenit? Teorioita ja spekulaatioita oppimiskyvystä kyllä riittää. Milloin on syytetty ihonväriä, sukupuolta, ikää, ruokavaliota, rotua; onpa joku joskus väittänyt, että hiukset ja älykkyys eivät samassa päässä pysy. Aina on löytänyt hypoteesi, minkä avulla on toisia nostettu ja toisia painettu. Mutta mikä on totuus..

Stephen Ransom, flickr 2017

Oppiminen on on uuden taidon omaksumista. Yleensä oppiminen voidaan jakaa osiin: esityö (suunnittelu), tekeminen, arviointi ja uudelleen yritys. Sanotaan, että hyvin suuniteltu on puoliksi tehty. Ilman suunnittelua oppiminen on ns. kantapäänkautta - oppimista. Opitaan, mutta ensi täytyy tehdä virheet, jotka oltaisiin ehkä suunnittelemalla vältetty. Pelkkä esityö, ilman kokeilua ja learning by doing -osaa taas jättää asian oppimisen puolitiehen; oppiminen on pelkkää filosofointia. Vastaavasti jos arviointia suunnittelusta ja kokeilusta ei tehdä, jää oppiminen puolitiehen eli yritykseksi ilman syvällistä oppimista. Kun tehdään kaikki osa-alueet ja monta kertaa, lopputuloksena on oppiminen. Jos välillä jopa pysähdytään ja mietitään mitä tuli tehtyä ja miten voisi asioita oikeasti parantaa, voidaan puhua ns. syväoppimisesta.

Mitä tämä siis vaatii henkilöitä entä ympäristöltään? Yksilö yleensä aloittaa jokin asian opettelun, kun hänellä on siihen jokin tarve tai syy. Lisäksi yleensä ympäristöltä vaaditaan oppimisen mahdollistavia tekijöitä: työtilaa, työvälineitä, tietoa, opettajia, ohjaajia, kannustajia tai rahaa. Puhutaan ulkoisista motivaattoreista. Oppimista voi ohjata myös sisäiset motivaattorit: pelko, häpeä, ilo, vapaus, rauhan tunne, totuttu tapa, asenne, arvostus ja odotukset. Usein positiivinen kokemus / tunne (onnistuminen, kannustus, vapaus, ilo, rauha) kannustavat jatkamaan ja yrittämään uudestaan. Joskus ja tiettyyn rajaan asti negatiiviset kokemukset kasvattavat sisua ja sitkeyttä suoritukseen. Aikaisemmat, negatiiviset tunnekokemukset usein kuitenkin estävät oppimista, jopa lamaannuttavat. Jos pelko epäonnistua on liian suuri, jopa aloittaminen on vaikeaa. Kiinnittämällä huomiota oppimisympäristöön ja ilmapiiriin - oli se sitten koulussa, töissä tai kotona - voidaan oppimista parantaa: välttävästä suorituksesta tehdä hyviä, hyvistä erinomaisia ja erinomaisista loistavia. Oppimistuloksia voi siis parantaa lähes kaikilla, jos näin halutaan. Usein pieni palkinto motivoi - oli se sitten suklaata tai rahaa tai pelkkä hymy.😊

Kirjallisuutta:

Puolimatka, T. (2010). Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat: minuuden rakentamisen filosofia (2. uudistettu painos). Helsinki, Finland

 Salmela-Aro K. & Nurmi J. Mikä meitä liikuttaa. Modernin

motivaatiopsykologian perusteet. 2002. Jyväskylä: PS-kustannus.

-kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi