Naisjohtajia liian vähän?

Kaikki tietävät, miten suuriosa akateemisista opiskelijoista on naisia, mutta vain murto-osa päätyy heistä johtaviin asemiin; saatika sitten isojen yritysten päättäviin tehtäviin. Tiedetään myös, että naiset ovat yleisesti ottaen verbaalisesti lahjakkaita, empaattisia, sosiaalisia ja sinnikkäitä. Tuntuu käsittämättömältä, miksi koulutetut naiset = asiantuntijat eivät ylene työelämässä yhtä ketterästi kuin miehet. 

Johtaja on vaikuttaja, oli se sitten nainen tai mies, joka ohjaa ihmisten toimintaa niin, että joukko ihmisiä toimii paremmin ja tehokkaammin kuin ilman johtamista. Johtaminen on siis tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa. Substanssiosaminen, asiantuntijuus johtajuudessa on yksi osa työtä, suurin osa on siis vaikuttamista. Vaikka johtajuus terminä on moninainen, terminä käsitetään usein hieman kielteisesti, ehkä juuri auktoritäärisen historiansa vuoksi. Nykyään puhutaan kuitenkin enemmän valmentamisesta ja ohjaamisesta kuin johtajuudesta. Kannustaminen, myönteinen palaute ja ns. coach:aaminen nähdään tärkeämmäksi kuin auktoritäärisyys, kritiikki tai sanelu. Korostetaan tunneälyä ja empaattisuutta, empaattinen johtajuus. Ajatellaan, että  tunnejohtaminen ja  empaattisuus luo hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen on taas puolestaan tuloksellinen, luova ja hyvä työntekijä; positiivisuus luo positiivisuutta, i.e. positiivinen 'noidankehä'. Eli sosiaalisuudella, empaattisuudella ja tunneälyllä pitäisi myös asiantuntijanaisten pystytä etenemään siinä missä miehetkin. Eikö niin?

Flickr, Brown Grass, 2017

Työelämä toimii usein suhteilla. Kaverille on kiva kilauttaa; olisi se sitten työasia tai jonkin muu asia. Ei välttämättä soiteta sille, joka tietää parhaiten vaan sille, jonka kanssa on mukava asioida. Tuttuus ja ystävyys auttaa myös rekrytointitilanteissakin. Jos kaveri on hyvissä tehtävissä, ehkä ne kaveritkin sinne nousevat enemmin tai myöhemmin.  Hyvä veliverkosto tai vastaavasti hyvä naisverkosto toimii usein huomaamattamme. Jos alalla on ollut miehiä johtotehtävissä ja heidän ystävä/työpiiriin tulee naisia, ehkä se muuttuu, vähitellen pikkuhiljaa. Onhan se kaikkien etu, että pätevät - osaavat - empaattiset asiantuntijat / johtajat löytävät oikean paikkansa riippumatta siitä, mitä sukupuolta he edustavat. 

-kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi