sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Miten hypätä korkeammalle ja pidemmälle?




Out of comfort-zone – ulos mukavuusvyöhykkeeltä’ on tämän päivän muotisanonta.  Asiantuntijoiden mukaan olisi hyvä, että päivittäin työskentelisimme 20 % oman mukavuusvyöhykkeen ulkopuolella. Näin opimme ja kehitymme. Etenkin johtajille ja opettajille olisi tärkeää osata asettua itsensä ja tilanteen ulkopuolelle. Hyvä johtaja ja opettaja osaa myös innostaa toiset astumaan tuntemattomalle maaperälle ja kokeilemaan sipiään. Oppaita, miten tehdä se löytyy joka lähtöön. Miten siis aloittaa hallitusti vai ylipäätään olenko tehnyt jo niin? Tunnistanko edes itsessäni miten ja milloin venyn?

Michael Kaltenböck, flickr

Omien ajatuksien, tunteiden ja tekojen tunnistaminen on hyvää itsetuntemusta. Voidaan kysyä: jos et tiedä miksi ja miten teet asioita, miten voit kehittyä siinä mitä teet? Tekoja on helppo tunnistaa, mutta tolkun saaminen ajatuksista ja tunteista tuntuu vaikealta. Tekojen taustalla on yleensä aina tunne tai ajatus. Tunteet tulevat ja menevät, mutta miten niihin reagoidaan, voidaan vaikuttaa. Et ole tunteiden orja, jos näin haluat. Vaikka jokin asia suututtaa, voit valita miten reagoit siihen tai ainakin voit oppia opitusta ’selkärankareaktiosta’ pois. Se ei ole välttämättä aina helppoa. Jotkut pinttyneet tavat ovat vuosikymmenien aikaansaannoksia. Uuden oppiminen tarvitsee toistoja. Aivan samalla tavalla kuin joskus olet opetellut ajamaan pyörällä. Tarvitsit monta toistoa – usein myös rohkaisua ja onnistumisen kokemuksia. Samalla tavalla voit myös oppia uusia (toiminta/ajatus) toimintamalleja. Ajatusten valinta on myös tärkeää. Se, että sinulle tulee jokin ajatus mieleen, ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi ruveta pohtimaan ja vellomaan siinä. Sinulla on oma tahto ja sinun pitää myös käyttää sitä. Ei ainoastaan tekoihin vaan myös ajatuksiin. Se, mitä ajattelet heijastaa siihen mitä ennemmin tai myöhemmin teet. Jos ajattelet negatiivisesti, se heijastuu käyttäytymiseesi. Jos ajattelet positiivisesti, luultavammin onnistut todennäköisemmin, kuten hyvin tiedät.

Puheen ja teoria tasolla on helppo filosofoida, mutta miten muuttaa ajattelua ja käyttäytymistä onkin vaikeampaa. On hyvä kysyä välillä itseltä: onko sanamme luotettavia vai vain puheen helinää? Näkyykö se, mitä olemme paremmin teoissamme kuin sanoissamme? Onko silmämme ’kirkkaat’ näkemään oikein vai onko meillä värilliset (näkymättömät) silmälasit, jotka värittävät kaiken mitä näemme? Totuus on, että meillä kaikilla on huonoja päiviä ja joskus olemme todella väsyneitä. Näemme toisissa niitä asioita, mitkä itsellämme on juuri kyseisellä hetkellä. Jos epäonnistumme, katseemme kiinnittyy helposti toisten epäonnistumisiin ja virheisiin. Jos onnistumme tai joku kehuu meitä, näemme jopa ’ainaisen’ valittajan inhimillisesti ja ymmärtäväisesti. Se, mitä toinen näkee toisessa, kertoo usein enemmän hänestä itsestään kuin puhuttavasta.  Tai sitten ei. Voimme opetella poistamaan väärät silmälasit nenältämme ja keskittyä toisiin / asioihin puhtaalta pöydältä.

Joskus on hyvä hiljentyä, jotta saa hiljennettyä väärät ajatukset ja vahingolliset tunteet. Voimme opetella sitä niin kauan kuin henki meissä pihisee. Voimme päättää, että olemme oppiva ihminen eikä tunteiden orja tai ajatusten vanki. Usein alussa mainitsemani 20 % on juuri tätä: omien tunteiden tunnistamista, ajatusten vaihtoa / valintaa rakentavampiin ja uusien toimintamallien oppimista. Oppiminen ei tapahdu kuitenkaan tyhjiössä. Heittäytyminen tuntemattomaan /uuteen toimintamalliin tarvitsee luottamusta, turvallisuutta ja rohkeutta. Tarvitsemme vierellemme tukijoita ja rohkaisijoita. Jonkun joka rohkaisee ja uskaltaa sanoa sokeista pisteistämme rakentavasti.  Emmekä saa unohtaa iloa ja huumoria. Kaiken voi tehdä tylsästi ja hampaita purren tai motivoivasti ja hauskasti? Mistä sinä haluaisit tänään oppia pois, mihin toimintamalliin sinä olet kyllästynyt? Ja miten sinä haluaisit, että sinua kannustetaan tänään? Vastavuoroisesti ketä sinä haluaisit tukea ja kannustaa.
Satu, frickr

Lopuksi vastaus otsikon kysymykseen? Pikku hiljaa, virheitä tehden pilke silmäkulmassa. Siis nauttikaamme tästä hetkestä ja pienistä arjen onnistumisista. Mottona: elefantti syödään pienissä paloissa.



Lähteet:
Loukomies T, 2016. https://uusioppiminen.wordpress.com/, haettu 13.11.2016
http://www.positivityblog.com/index.php/2015/06/17/out-of-comfort-zone/, haettu 13.11.2016

  -kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti