’Out of comfort-zone – ulos mukavuusvyöhykkeeltä’ on tämän
päivän muotisanonta. Asiantuntijoiden
mukaan olisi hyvä, että päivittäin työskentelisimme 20 % oman mukavuusvyöhykkeen
ulkopuolella. Näin opimme ja kehitymme. Etenkin johtajille ja opettajille olisi
tärkeää osata asettua itsensä ja tilanteen ulkopuolelle. Hyvä johtaja ja
opettaja osaa myös innostaa toiset astumaan tuntemattomalle maaperälle ja
kokeilemaan sipiään. Oppaita, miten tehdä se löytyy joka lähtöön. Miten siis
aloittaa hallitusti vai ylipäätään olenko tehnyt jo niin? Tunnistanko edes itsessäni
miten ja milloin venyn?
Michael Kaltenböck, flickr |
Puheen ja teoria tasolla on helppo filosofoida, mutta miten muuttaa ajattelua ja käyttäytymistä onkin vaikeampaa. On hyvä kysyä välillä itseltä: onko sanamme luotettavia vai vain
puheen helinää? Näkyykö se, mitä olemme paremmin teoissamme kuin sanoissamme? Onko silmämme ’kirkkaat’ näkemään oikein
vai onko meillä värilliset (näkymättömät) silmälasit, jotka värittävät kaiken
mitä näemme? Totuus on, että meillä kaikilla on huonoja päiviä ja joskus olemme
todella väsyneitä. Näemme toisissa niitä asioita, mitkä itsellämme on juuri
kyseisellä hetkellä. Jos epäonnistumme, katseemme kiinnittyy helposti toisten
epäonnistumisiin ja virheisiin. Jos onnistumme tai joku kehuu meitä, näemme jopa
’ainaisen’ valittajan inhimillisesti ja ymmärtäväisesti. Se, mitä toinen näkee
toisessa, kertoo usein enemmän hänestä itsestään kuin puhuttavasta. Tai sitten ei. Voimme opetella poistamaan
väärät silmälasit nenältämme ja keskittyä toisiin / asioihin puhtaalta
pöydältä.
Joskus on hyvä hiljentyä, jotta saa hiljennettyä väärät
ajatukset ja vahingolliset tunteet. Voimme opetella sitä niin kauan kuin henki meissä
pihisee. Voimme päättää, että olemme oppiva ihminen eikä tunteiden orja tai ajatusten
vanki. Usein alussa mainitsemani 20 % on juuri tätä: omien tunteiden
tunnistamista, ajatusten vaihtoa / valintaa rakentavampiin ja uusien toimintamallien oppimista. Oppiminen ei tapahdu kuitenkaan tyhjiössä. Heittäytyminen tuntemattomaan
/uuteen toimintamalliin tarvitsee luottamusta, turvallisuutta ja rohkeutta. Tarvitsemme
vierellemme tukijoita ja rohkaisijoita. Jonkun joka rohkaisee ja uskaltaa sanoa
sokeista pisteistämme rakentavasti. Emmekä
saa unohtaa iloa ja huumoria. Kaiken voi tehdä tylsästi ja hampaita purren tai
motivoivasti ja hauskasti? Mistä sinä haluaisit tänään oppia pois, mihin
toimintamalliin sinä olet kyllästynyt? Ja miten sinä haluaisit, että sinua
kannustetaan tänään? Vastavuoroisesti ketä sinä haluaisit tukea ja kannustaa.
Satu, frickr |
Lopuksi vastaus otsikon kysymykseen? Pikku hiljaa, virheitä
tehden pilke silmäkulmassa. Siis nauttikaamme tästä hetkestä ja pienistä arjen onnistumisista. Mottona:
elefantti syödään pienissä paloissa.
Lähteet:
Loukomies T, 2016. https://uusioppiminen.wordpress.com/,
haettu 13.11.2016
http://www.positivityblog.com/index.php/2015/06/17/out-of-comfort-zone/,
haettu 13.11.2016
-kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi
-kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti