Anteeksiantamattomuus tekee sokeaksi

Puhutaan, että rakkaus tekee sokeaksi. Rakkaus laittaa vaaleanpunaiset silmälasit nenällemme ja sokaistumme toisten tai ainakin rakkauden kohteen virheille. Sadepisarat tuntuvat suloisilta. Jopa tuuli ja viima tuntuvat virkistävältä sekä talven pimeydestä tulee hyvä syy tunnelmoida kynttilän valossa. Näemme asioista valoisat puolet. Jos huomaamme negatiivisia asioita, emme jää niihin kiinni. Jotain tärkeämpää on mielessämme. Emme ole kuitenkaan aina rakastuneita. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Joskus voi sattua tosi pahasti. Loukkaamme tai loukkaannumme. Teemme väärin tai meitä kohtaan tehdään väärin. Inhimillisesti ottaen saatamme haluta kostaa: silmä silmästä, hammas hampaasta, tai haluamme oikeutta.

Anteeksiantamattomuuteen aina liittyy tunteita. Minua on loukattu. Minulle on tehty väärin. Ne saattavat nostaa vihan. Tunteet ovat oikeita, mutta niiden voimakkuus ja laajuus ovat usein ylikorostuneita. Ylikorostukseen vaikuttaa menneisyytemme, temperamenttimme ja väsymys. Väsymykseen on helppo vaikuttaa;  temperamenttiin vähän vaikeampi ja menneisyyteen mahdotonta vaikuttaa. Asenteitamme on ehkä tarpeellista muuttaa.

Miksi sitten pitäisi antaa anteeksi, jos minua on loukattu. Jos minä olen oikeassa, miksi minun pitäisi nöyrtyä anelemaan yhtään mitään. Pienet erimielisyydet ja riidat on helppo sopia; pyytää ja saada anteeksi. Etenkin, jos takana on pitkä luottamuksellinen suhde. Mitä suurempi erimielisyys tai vääryys sitä todennäköisemmin se jää kuitenkin sopimatta. Ihmissuhteissa vakavimmat hyväksikäytöt ja vääryydet lakaistaan usein maton alle. Niistä ei puhuta. Niissä on liian suuri häpeä ja leimautumisen pelko. Vaietaan. Leikitään ettei niitä ole koskaan tapahtunutkaan. Niitä kannetaan sisällä. Ne ovat sitä perintöä joka luovutetaan tuleville sukupolville ja kaikille läheisille erimuotoisissa paketeissa. Ne ovat sanaton anti-lahja, toimintamalli: näin sinunkin pitää toimia. Anteeksiantamattomuudesta tulee taakka. Se värittää asenteita, arvoja joko vain yhteen ihmiseen tai suurempaan joukkoon asioita. Nähdään vain negatiivisia asioita ja toisten virheitä. Silmillemme tulee harmaat tai pahimmassa tapauksessa jopa mustat silmälasit. Sokeudumme totuudelle. Pahimmassa tapauksessa eristäydymme.

Slimdandy, Flickr 2017

Miten päästä eroon väärän värisistä silmälaseista? Jos tiedät niiden olemassaolon, matka anteeksiantoon on jo aloitettu. Anteeksianto on prosessi, joka auttaa ymmärtämään mitä ja miksi asioita on tapahtunut. Pikku hiljaa, pala palalta. Se on aina etsii totuutta. Se ei tee väärää oikeaksi. Se ei merkitse anteeksiannon teeskentelemistä, että väärintekoa ei ole tapahtunut. Se ei vaadi sitä, että toinen pyytää anteeksi. Se on tahtotila. Sisäinen päätös; pyrkimys rauhaan asian osalta. Anteeksi pyytäminen ei ole helppoa, sillä samalla joutuu myöntämään syyllisyytensä, sen että ei olekaan virheetön.

Usein kaikkein vaikeinta on antaa itselleen anteeksi. Jos ei voi antaa itselleen, anteeksi ei voi antaa toisille. Itselleen anteeksi antaminen on kuitenkin itsensä hyväksymistä ja rakastamista. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi eli ei voi rakastaa toisia jos ei voi rakastaa itseään. Lähimmäisiä voi kuitenkin rakastaa läheltä ja kaukaa. On lähimmäisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja niitä joille on parempi toivottaa hyvää matkaa. Hyviltä ystäviltä voi parhaassa tapauksessa lainata rakkauden laseja, jos omat ovat unohtuneet kotiin tai hukassa. 

 -kirjoittajana ympäristöään tarkkaileva molekyylibiologian dosentti Tanja Pessi